Siirry pääsisältöön

Sote jatkuu – Itä-Uudenmaan pidettävä yhtä

Kahvipöytäkeskustelussa Suomen terveydenhuoltoa kuvataan tehottomaksi ja huonoksi – puhutaan arvauskeskuksista, jonne on vaikea päästä. Kansainvälisen vertailun valossa suomalainen terveydenhuolto on kuitenkin kustannustehokasta ja huippuluokkaa. Sosiaalihuolto on jäänyt vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi vanhuspalvelut on muissa Pohjoismaissa paremmin resursoitu kuin Suomessa. Parantamisen varaa meillä on. Terveyserot ovat suuret ja kasvavat jatkuvasti. Suomeen muodostunut kahden kerroksen järjestelmä, joka syventää eroja suosimalla parempituloisia: työssäkäyvillä on parhaimmillaan käytössä kolme eri järjestelmää ja työelämän ulkopuolella olevilla vähävaraisilla ihmisillä vain yksi. Jonot terveyskeskusten lääkäreille ja hammashoitoon ovat liian pitkiä. Vanhustenhoito on aliresursoitua, joka on johtanut vakaviin laatuongelmiin ja jopa kuolemantapauksiin.

Viime hallituskaudella sote-ongelmia lähdettiin ratkomaan mammuttimaisella uudistuksella, jonka suurimmat epäkohdat olivat sote-palveluiden ulkoistukset (eli ns. valinnanvapausmalli) ja liian monialainen maakuntahallinto, joille olisi siirretty 26 tehtävää (sote-palveluiden ohella myös kasvupalvelut, ympäristöterveydenhuolto jne.). ”Rakennelma” törmäsi muutaman kerran perustuslakiin ja lopulta se kaatui hallituksen eroon. Toivottavasti nyt muodostumassa oleva tulevaisuushallitus (SDP, Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP) on viisaampi.

Viime viikolla tulevaisuusporukan kesken saatiin aikaiseksi alustava sote-ratkaisu, jonka pohjalta uudistusta lähdetään toteuttamaan. Ratkaisu sisältää 4 päälinjausta: 1) 18 itsehallinnollista sote-aluetta, jotka vastaavat palveluiden järjestämisestä ja pääosin niiden tuottamisesta (ensihoito ja pelastustoiminta tulevat myös alueiden tehtäviksi), 2) kuntien mahdollisuus toimia palveluiden tuottajana selvitetään vuoden 2019 loppuun mennessä (yksityiset ja kolmas sektori toimivat julkisen tuotannon täydentäjinä, eivät hallitsevassa asemassa kuten viime kauden markkinamallissa), 3) valmistellaan vuoden 2020 loppuun mennessä parlamentaarisesti (eli oppositio myös mukana) maakuntien verotusoikeus, palveluiden monikanavarahoituksen purkaminen ja mahdolliset muut tehtävät, jotka maakunnille siirretään ja 4) Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisu selvitetään yhteistyössä alueen kaupunkien ja kuntien kanssa vuoden 2019 loppuun mennessä.

Itä-Uudenmaan kannalta kysymysmerkkejä on vielä ilmassa. Millainen erillisratkaisu Uudellamaalle ollaan saamassa? Miten me voimme varmistaa, että päätösvalta ei siirry Helsingin-herrojen käsiin? Miten turvaamme Porvoon sairaalan tulevaisuuden? Nämä kaikki ovat tärkeitä kysymyksiä, joihin meidän on löydettävä ratkaisuja yhdessä. Meidän on varmistettava, että kunnille jää oikeus tuottaa sote-palveluita myös tulevaisuudessa. Itä-Uudenmaan on nyt puhallettava kovaäänisesti yhteen hiileen!

Anette Karlsson


Kirjoitus on julkaistu 1.6.2019 Uusimaassa.


Kommentit