Siirry pääsisältöön

Gammelbackan metsä on tärkeä

Gammelbackan metsä on tärkeä meille kaikille alueen asukkaille. Se on arvokas rentoutumisen paikka, hyvinvointia lisäävä ulkoilualue ja energiaa antava luonnonympäristö - se on osa alueen asukkaiden identiteettiä. Meillä kaikilla on yhteinen halu suojella metsää. Haluan kuitenkin korostaa, että kaupungilla ei ole mitään suunnitelmia metsän tuhoamiseksi tai hävittämiseksi.


Hamarin, alakoulun alueen ja Gammelbackan metsän kaavan (AK 442) valmistelua jatketaan nyt keväällä. Kaava oli viimeksi tapetilla keväällä 2017, jolloin metsänreunaan suunniteltuja omakotitalotontteja vastustettiin vahvasti (416 allekirjoitusta adressissa). Kävimme silloin maastokävelyllä ja viesti oli selvä: metsän reunoja ei saa nakertaa. Mökkikylän rakentuminen metsän itäiselle puolelle ei ollut mieluinen uutinen, mutta päätökset siitä oli tehty viime valtuustokaudella. Tullessani mukaan kunnallispolitiikkaan, mitään ei ollut tehtävissä mökkikylän suhteen. Nyt suunnitteilla olevaan kaavaan voimme kuitenkin vaikuttaa yhdessä.


Havainnekuva kaavasta AK 442

Kuntalaisaloite metsän sekä sen lähialueiden (Gammelbackan metsä, Kuuselan koulun alue, Pehtoorinpuistikko, Gammelbackan keskuspuisto ja Purometsänpuisto) muuttamiseksi luonnonsuojelualueeksi julkaistiin joulukuussa 2018. Aloitteen on allekirjoittanut reilu 300 henkilöä, joista parikymmentä ulkopaikkakuntalaista. Aloitteessa oli kohtia, joita en voi tukea - tästä syystä minä en ole allekirjoittajien joukossa, vaikka olenkin metsän puolustaja. 


Mielestäni ihmisen rakentama puisto ei ole alue, jolle tulee hakea luonnonsuojelustatusta. Kukaan ei liene pitävän keskustan kaunista Kaupunginpuistoa mahdollisena luonnonsuojelukohteena. Sama pätee mielestäni Gammelbackan keskuspuistoon, vaikka se onkin kaunis puisto. Gammelbackan keskuspuisto tuli toiselle sijalle vuonna 2000 Suomen Kuntaliiton ja Valtion asuntorahaston järjestämässä Hyvä lähiöympäristö-kilpailussa.

Purokadun ja Viertotien väliin jäävä puistoalue on nimeltään Gammelbackan keskuspuisto. Purokadun puoleisessa päädyssä on nurmialuetta, pensasistutuksia sekä vanhojen lehmusten ja tammien reunustamia puukujanteita.

On virheellistä väittää, että kansallisen kaupunkipuiston status (jonka saimme vuonna 2010) ei suojelisi metsää. Alueet, joille kaavan myötä tulisi mahdollisia rakennuksia, ei kuulu kansalliseen kaupunkipuistoon. Kansallisen kaupunkipuiston alueella on monenlaista metsää. Kuvassa punaisella merkitty metsäalue on luontoarvoiltaan sellainen, että se voitaisiin saada METSO-ohjelmaan ja suojelualueeksi. Alueeksi, jossa ei ole ihmisten aktiivisessa käytössä olevaa ulkoilureittiä. Poislukien ankkalammen ympäristö, joka on ulkoilu- ja virkistysalueena tärkeä. Gammelbackan metsästä on tehty luontoselvitys, jossa ilmenee muun muassa alueen uhanalaiset lajit, linnusto sekä metsän luontotyypit.



Lepakot puolestaan viihtyvät juuri näillä meidän luomilla ulkoilureiteillä. Ne ovat hyviä metsästyspaikkoja, sillä näkyvyyttä on riittävästi. On tärkeää, että metsässä on myös jatkossa ulkoilureittejä sekä meidän ihmisten että lepakkojen käytössä. Monet alueen asukkaat ovat toivoneet metsään valaistua reittiä. Nykytekniikalla (ajastukset ja liiketunnistus) sellainen olisi mahdollista toteuttaa, ilman että se haittaa lepakoiden elämää metsässä. On myös hyvä muistaa, että lepakot menevät talviunille kun illat pimenevät ja kylmenevät.


Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin (2011) julkaisema “Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksion mielenkiintoista luettavaa. Olisi suositeltavaa, että kaikki kuntapäättäjät perehtyvät teokseen. Teoksessa lukee: “Kuntametsien lisäsuojelu ja maltillinen hoito voivat parantaa merkittävästi monien harvinaistuneiden metsäisten elinympäristöjen tilaa. Samalla voidaan parantaa myös lukuisien uhanalaisten ja taantuneiden lajien elinmahdollisuuksia ja turvata sitä kautta luonnon monimuotoisuutta. Metsissä, joilla on virkistyskäyttö- tai luonnonsuojeluarvoja, kannattaa monesti pyrkiä hallittuun hoitamattomuuteen. Pääpiirteissään sillä tarkoitetaan, että hoitotoimet rajataan sinne missä ihmiset eniten liikkuvat, mutta syvemmällä metsässä luonto saa kehittyä omaa tahtiaan.


Kansallisen kaupunkipuiston hoito- ja käyttösuunnitelma on hyväksytty Porvoon valtuustossa tammikuussa 2019. Suunnitelmassa linjataan: “Entisen puistometsän ja muiden metsien rakenteellista monimuotoisuutta ja kerroksellisuutta lisätään vähitellen, jotta puusto kestäisi paremmin myrskyjä ja tuhohyönteisiä. Luonnoltaan arvokkaissa metsäkohteissa on hoidon tavoitteena luontoarvojen säilyttäminen ja kohentaminen sekä yhtenäisen kuusikon muuttaminen vaiheittain sekametsäksi. Lahopuun määrää voidaan kasvattaa varsinkin luontokohteissa. Pystyyn lahoavaa puustoa pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuuden vuoksi tärkeillä alueilla, mutta polkujen varrella on puiston käyttäjien turvallisuus ensisijainen.” 


Metsässä liikkuvien ihmisten turvallisuuden takaamiseksi on jouduttu kaatamaan yksittäisiä puita. Metsänhoitotyö on suoritettu hevosten avulla, metsäkoneita ei ole tuotu herkkään metsään. Lisäksi kaadettujen puiden rungot on jätetty lahoamaan maastoon.


Kaupungin virkamiehillä on vastuu varmistaa, että ulkoilureitit ovat meille asukkaille turvalliset. Näin ollen on luonnollista, että vastuulliset metsänhoitajat tekevät tarvittavat toimenpiteet luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi ja metsässä liikkuvien kaupunkilaisten turvallisuuden takaamiseksi. Sosiaalisessa mediassa on ihmetelty yksittäisten puiden kaatamisperusteita - kysyin asiaa virkamiehiltä ja sain tiedon, että turvallisuus on ollut kaatojen taustalla. 

Metsässä liikkuu myös hevosia. Niille tulee suunnitella oma kulkureitti, joka on erillinen ulkoilijoiden käyttämistä reiteistä. Mahdollisuuksia hevosten reitille löytyy metsän itäiseltä puolelta. Tärkeää on, ettei yksikään kulkureitti (ihmisten tai hevosten) kulje arvokkaimman metsäalueen läpi, sillä on tarkoituksenmukaista jättää kyseinen alue täysin luonnonvaraiseksi (aiemmin esillä ollut punainen alue).


Hyvällä suunnittelulla ja hoidolla metsä saadaan pidettyä monimuotoisena ja hyvinvoivana sekä turvallisena - sellaisena, joka ilahduttaa meitä kaikkia. 


Porvoo on kasvava ja kehittyvä kaupunki. Se tarkoittaa, että meidän gammelbackalaisten on myös kannettava oma kortemme kekoon kaupungin tiivistymisen eteen. Ja palveluiden kannalta onkin hyvä, että alueelle saadaan uusia asukkaita. Kolmentoista (13) omakotitalotontin pamauttaminen metsään, meidän lenkkipolun päälle, ei ole tarkoituksenmukaista. Muita, parempia alueita löytyy kyllä. Siksi olen esittänyt, että kaupunki lähtisi kehittämään peltoaluetta Pääskytien koulun ja Kokonhallin välillä asuntorakennustarkoitukseen. Lisäksi pienkerrostalo voitaisiin sijoittaa Hamarintien ja Purokadun risteykseen, ihan tien varteen. 


Kuuselan koulu kaipaa remonttia, ja siksi on selvitettävä millaisia toimintoja rakennukseen olisi mahdollista saada - ja onko näillä tahoilla halua maksaa tarvittavat korjaukset. Kuuselan koulun osalta tarvitaan vielä lisäselvityksiä ja ideoita.

Yhteenvetona voin todeta, että minulla on luottavainen olo. Uskon, että hyvä kokonaisuus saadaan aikaiseksi kaava-prosessin edetessä. Jos tahtoa vain on, niin kaavaan saadaan mukaan meille kaikille tärkeät puistoalueet, ulkoilureitit ja mahdolliset luonnonsuojelualueet. Kaupunki järjestää asukastilaisuuden näistä teemoista 12.3.2019 klo 17.30 Gammelbackan seurakuntakeskuksessa. Nähdään siellä!

Anette Karlsson

Kommentit