Kaksikielinen sivistyskeskus tarvitaan itä-Porvooseen

Porvoon kouluverkkoselvitysryhmän väliraportti julkaistiin kesäkuun alussa, jonka jälkeen keskustelu itäisen alueen kouluista on ollut vilkasta. Selvityksessä esitetään, että ruotsinkielinen Sannäs skola, suomenkieliset Ilolan koulu ja Epoon koulu lakkautettaisiin. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei itäisellä alueella olisi yhtään koulua tulevaisuudessa, eli 96 lasta Sannaisista, 64 lasta Ilolasta ja 47 lasta Epoosta kuljetettaisiin jatkossa Porvoon keskustaan.

Monelle pienelle lapselle kyseinen matka on todella pitkä – osalle lapsista edestakainen matka olisi jopa 40 kilometriä, mutta ajassa matka on vieläkin pidempi. Pitkä ja raskas koulumatka saattaa aiheuttaa lapsille ylimääräistä stressiä, mikä voi johtaa heikentyneisiin oppimistuloksiin ja hyvinvoinnin heikkenemiseen. Minun koulumatkani oli kahdeksan kilometriä yhteen suuntaan, mutta matka kesti joskus jopa tunnin. Syynä oli se, että aamuisin olin aina ensimmäinen kyytiin tulija ja iltapäivällä viimeinen, joka pääsi kotiin. En edes halua kuvitella miltä olisi tuntunut, jos koulumatka olisi ollut tuplasti pidempi.

Monet nuoret pariskunnat, kuten minä ja mieheni, muuttavat Porvooseen koska kaupunki on turvallinen ja luonnonläheinen. Porvoon kylärakenneohjelman (11.6.2014) mukaan kaupunki keskittää kylissä tarjottavia palveluja pääsääntöisesti palvelukyliin, joita ovat muun muassa Ilola ja Epoo. Koulujen sulkeminen kyseisissä kylissä on täysin valtuuston hyväksymän kylärakenneohjelman vastaista. Lisäksi itäisessä osassa kaupunkia toimii ainoastaan yksi ruotsinkielinen koulu, jonka lakkauttaminen olisi lyhytnäköistä.

Suomi on kaksikielinen maa ja kaksikielisten kansalaisten määrä lisääntyy jatkuvasti. Kaksikieliset sivistyskeskukset ovat tulevaisuutta, myös Porvoossa. Kieliryhmien yhteiset koulurakennukset mahdollistavat koulujen säilymisen pienissä kylissä. Lisäksi tiiviimpi yhteistyö tuo paljon synergiaetuja ja mahdollisuuksia.

Itäisen alueen perheiden ja lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi on vastuullista, että Porvoon päättäjät toimivat sen puolesta, että itäisellä alueella on myös tulevaisuudessa koulu, jossa sekä suomen- että ruotsinkieliset lapset voivat opiskella.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 16.9.2016 Uusimaassa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Lue lisää »

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...

Lue lisää »