Tutkimusten (2016) mukaan ulkonäkö vaikuttaa politiikassa pärjäämiseen. Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotaluksen mukaan ihmiset ovat valmiimpia äänestämään henkilöä, jota he pitävät miellyttävän näköisenä. Media-aikana ulkonäön merkitys on kasvanut. On nähtävissä, että vuosikymmenien aikana poliitikkojen ulkonäkö on muuttunu ja he ovat yhä viehättävämpiä.
Nuoret naiset, kuten Susanna Koski ja Li Andersson ovat saaneet paljon mediahuomiota heidän ulkonäköönsä liittyen. Valitettavasti monessa tapauksessa median keskittyminen ulkonäköön vie erityisesti naispoliitikoilta uskottavuutta ja myös huomiota asioilta, joita he haluaisivat nostaa esille.
Naispoliitikoilta vaaditaan julkisuudessa melko paljon – heidän pitää olla hyviä johtajia, hyviä jätkiä, hyviä äitejä ja lisäksi heidän tulee olla naisellisia määrättyyn rajaan asti. Heillä tulee myös olla kokemusta, mutta ei liikaa. Naisten määrä politiikassa on lisääntynyt, ja naisia on Suomessa ollut merkittävissä johtotehtävissä aina presidentistä alkaen. Tästä huolimatta naispoliitikkojen ulkoinen olemus näyttää olevan yleinen uutisaihe. Esimerkiksi Jutta Urpilaisen verkkosukkahousuista ja kiharoista sekä Mari Kiviniemen keltaisesta jakusta uutisoitiin suuresti siitä huolimatta, että kyseiset naiset olivat kyseisenä ajankohtana merkittäviä johtajia suomalaisessa yhteiskunnassa.
Brittitutkija Catherine Hakimin mukaan viehätysvoima voi viedä työelämässä pitkälle, ja siksi hänen mielestään naisten pitäisi satsata ulkonäköönsä enemmän. Hän on varma, että mediassa, politiikassa ja monilla työpaikoilla ulkonäkö ja viehätysvoima ovat yhtä tärkeitä tekijöitä kuin älykkyys tai sosiaaliset taidot.
Brittitutkimusen (2016) mukaan naisilla palkkaan vaikuttaa paino ja miehillä pituus. Tutkimuksessa ilmenee, että mies, joka on 6 senttimetriä pidempi tienaa 2000 euroa enemmän vuodessa kuin saman koulutuksen, työhistorian ja samantasoisen ansioluettelon omaava lyhyempi mies. Naisilla puolestaan painoindeksin nousu yhdellä yksiköllä pienentää ansioita jopa 3800 euroa vuodessa. Samanlaisia tuloksia on myös saatu suomalaisissa tutkimuksissa.
Kukaan ei kuitenkaan saa päättää perimäänsä eikä kauneudella ole tekemistä pätevyyden kanssa. Lihavuus ei myöskään yksin määrittele ihmisen terveyttä eikä laihuuden ihannoiminen ole aina terveellistä. Ulkonäön perusteella syrjiminen on seurausta kapeakatseisista kauneusihanteista, jotka myös luovat ihmisille painetta ja ahdistusta, mikäli he eivät pysty olemaan “normien” mukaisia. Sosialidemokraattisten ja feminististen liikkeiden olisikin tulevaisuudessa yhä tärkeämpää vaikuttaa työelämän ja koko yhteiskunnan normistoihin, jotta ulkonäöllä ei olisi niin suurta merkitystä siinä, miten ihmiset esimerkiksi työelämässä menestyvät. Jokainen ihminen on kaunis.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu Demariopiskelijoiden Debatti-lehden kesänumerossa 2016.