Siirry pääsisältöön

Kolumni: Työttömyys ei saa olla päätepysäkki

Työttömyys näkyy arjessa monella tavalla: tulot pienenevät ja mielessä voi olla paljon huolta tulevaisuudesta. Kilpailu on myös kovaa – ystäväni haki hiljattain työpaikkaa ja sai tietää olevansa yksi 3 400 hakijasta. Toinen tuttavani täytti hakemuksia vuoden ennen kuin työ löytyi. Työttömyyden ajan pitäisi olla rakentava vaihe, ei pelkkää selviytymistaistelua.

Muistan hyvin sen tunnelman, kun hyvinvointialueella käytiin YT-neuvotteluja. Ihmiset olivat huolissaan ja epävarmoja tulevaisuudestaan. Ei kukaan halua menettää työtään – se koskettaa syvältä ja muuttaa koko elämän suunnan.

Siksi on huolestuttavaa, että Orpon hallituksen päätökset ovat lisänneet epävarmuutta sen sijaan, että loisivat uusia mahdollisuuksia. Työttömyysturvan omavastuupäiviä on pidennetty, asumistukea leikattu ja aikuiskoulutustuki sekä vuorotteluvapaa lakkautettu. Työssäoloehto on kaksinkertaistettu ja suojaosa poistettu. Työnhakijan näkökulmasta nämä eivät tuo työtä tai turvaa – ne lisäävät huolta ja painetta selvitä tilanteesta eteenpäin.

ELY-keskuksen tuore katsaus kertoo, että työttömyys on kasvanut lähes kaikissa Itä-Uudenmaan kunnissa. Porvoossa ja Loviisassa työttömiä on jo yli kymmenesosa työvoimasta, ja Sipoossa luku on myös noussut. Pitkäaikaistyöttömiä on paljon ja avoimia työpaikkoja vain kourallinen. Yhä useampi joutuu kilpailemaan samoista, kotia lähellä olevista työpaikoista, mikä tekee työnhausta raskasta ja uuvuttavaa.

Monella työttömällä olisi halua kouluttautua ja etsiä uusi suunta työuralle. Kyselytunnilla nostin esiin, että työttömyysturvalla opiskelu on edelleen liian hankalaa. Ministeri lupasi helpotuksia – toivottavasti ne näkyvät pian käytännössä.

Nuorten tilanne vaatii myös huomiota: Itä-Uudellamaalla alle 25-vuotiaiden työttömien määrä on noussut viidenneksellä vuodessa ja esimerkiksi Loviisassa nuorten aktivointiaste on pudonnut alle 4 prosenttiin. Jokainen nuori ilman työtä tai opiskelupaikkaa on riski syrjäytyä – ja jokainen heistä ansaitsee mahdollisuuden.

Valitettavasti Orpon hallituksen työllisyyden nimissä tekemät leikkaukset ovat vain lisänneet ihmisten ahdinkoa. Työpaikkoja ei synny leikkaamalla toimeentuloa. Työpaikkoja syntyy, kun ihmisillä on mahdollisuus kehittää osaamistaan, luottaa tulevaan ja uskoa siihen, että heidän osaamisellaan on arvoa. Sen eteen olen valmis tekemään töitä yhdessä alueen ammattilaisten ja kuntien kanssa. Työttömyys ei saa olla päätepysäkki – oikeilla päätöksillä se voi olla alku jollekin uudelle.

Anette Karlsson


Kirjoitus on julkaistu 24.9.2025 Itäväylässä.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...