Kolumni: 0,7:stä kohti muistikyliä

Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että ikääntyessään he saavat tarvitsemansa avun eivätkä tule heitteille jätetyksi sänkyihinsä. Marinin hallitus on ryhtynyt puheista tekoihin. Ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen korotuksen 0,7:ään lisäksi sen laskemisessa erotetaan välitön ja välillinen asiakastyö. Se antaa aikaisempaan verrattuna hoivatyölle lisäaikaa, ja siirtää esimerkiksi siivous- ja keittiötöiden tekemisen sen alan ammattilaisten hoidettavaksi. Porvoossa toimivien yksiköiden mitoitus on tällä hetkellä noin 0,6, joten parantamisen varaa on myös meillä.

Hoivantarjoajien velvollisuus on jatkossa varmistaa, että hoitoon ja hoivaan osallistuu paitsi riittävä määrä, mutta myös osaavia ja ammattitaitoisia henkilöitä. Siinä mielessä pelkästään ”käsiparien” määrän laskeminen ei riitä. Esimerkiksi muistisairaan henkilön toimintakyvyn ylläpitäminen ja auttava vuorovaikutus edellyttävät hoitajilta vankkaa ammattitaitoa ja osaamista. Muistisairaudet lisääntyvät koko ajan ja vuosittain meillä sairastuu noin 14 500 henkilöä muistisairauteen. Suomessa on lähes 200 000 muistisairasta ja jos jokaisella ajatellaan olevan kolme läheistä ihmistä, niin muistisairaudet koskettavat läheisesti jo lähes miljoonaa suomalaista. Vanhuspalvelujärjestelmän ensisijainen tukimuoto on kotihoito. Muistisairauden edetessä tarvitaan kuitenkin ympärivuorokautista hoitoa. Noin kolmella neljästä ympärivuorokautisen hoidon asiakkaasta on muistisairaus.

Hollantiin matkustetaan ihailemaan Hogeweyn muistikylää, jossa muistisairautta sairastavat voivat liikkua vapaasti ja harrastaa monipuolisesti. Kylässä toimii muun muassa kauppa, ravintola, kahvila ja teatteri. Kylästä löytyy myös monipuoliset hyvinvointi- ja terveyspalvelut. Rahaa kylässä ei tarvita, sillä jokaisella asiakkaalla on oma kuukausibudjetti. Näin asioiminen onnistuu hyvin, vaikka muistisairaus olisikin edennyt pitkälle. Kylä on avoin kaikille. Porvoolaiset virkamiehet ovat käyneet tutustumassa Hollannin -malliin ja nyt olisi mielestäni aika keskustella siitä, voisiko muistikylän perustaa myös Porvooseen. Helsinki aloittaa todennäköisesti muistikylän rakentamisen jo ensi vuonna ja Vantaalla asiaa selvitetään. Muistikylät ovat tulevaisuutta ja Porvoon tulisi ehdottomasti olla tässä kehityksessä mukana.

Anette Karlsson


Kolumni on julkaistu 4.3.2020 Uusimaassa.


Kommentit