Siirry pääsisältöön

Paluu luokkayhteiskuntaan?

Suomalaista peruskoulua ihaillaan ja jopa kadehditaan maailmalla. Peruskoulu perustettiin takaamaan tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet kaikille, sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Jokainen saa yhtäläisen yleissivistyksen, yhdenvertaiset eväät tulevaisuuden rakentamiseksi. On surullista huomata, että Perussuomalaiset ja Kokoomusnuoret pyrkivät murentamaan järjestelmää, ja sen myötä palauttamaan luokkayhteiskunnan.
Eduskunnan sivistysvaliokunta käsittelee marraskuussa kansalaisaloitteen ruotsin kielen muuttamisesta valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla koulutusasteella. Aloitteessa korostetaan kielten, erityisesti maailman valtakielten, opiskelun tärkeyttä. Aloitteen tekijät painottavat yksilöiden oppimiskyvyn rajallisuutta, ja sillä he perustelevat, että ruotsin kielen opiskelun pakollisuus johtaa ohueeseen vieraiden kielten taitoon.
Ruotsin kielen opiskelu on ollut tulilinjalla jo pitkään, ikään kuin jokainen pitämättä jäänyt ruotsin tunti poikisi sujuvaa puhetta jollain maailmankielellä. Ruotsin kielen oppimäärän muuttaminen vapaaehtoiseksi ei vapauta resursseja peruskoulun kielivalikoiman laajentamiseen. Varsinkin pienissä kunnissa ei ole resursseja useiden kieltenopettajien palkkaamiseen, jolloin ruotsin kielen oppimäärän poistaminen johtaisi väistämättä lasten kielitaidon vähenemiseen.
Ruotsin kielen opetuksen muuttaminen vapaaehtoiseksi asettaisi lapset alueellisesti eriarvoiseen asemaan. Lapsen perusopetustarjonta määräytyisi lapsen asuinpaikkakunnan mukaan. Myös lasten sosioekonomisen taustan merkitys kasvaa kun peruskoulun oppiaineita muutetaan valinnaisiksi oppiaineksi. Ne vanhemmat, jotka ovat korkeasti koulutettuja kannustavat todennäköisesti lapsiaan opiskelemaan ruotsin kieltä.
Tilastojen mukaan korkeasti koulutettujen lapset jatkavat usein korkeakouluun, kohtaavat harvemmin työttömyyttä ja ovat terveempiä. Koulutustasosta riippumatta kielitaito lisää valinnanmahdollisuuksia. Kielitaitoinen ihminen voi työllistyä Suomessa, mutta myös ulkomailla. Ruotsin kieltä taitavat suomalaiset työllistyvät hyvin erityisesti Pohjoismaissa. Monet suomalaiset yritykset tekevät kauppaa muiden Pohjoismaiden kanssa, tässäkin tilanteessa työntekijän ruotsin kielen taito on eduksi.
Ruotsin kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi laajentaisi kuilua sosioekonomisten ryhmien välillä ja johtaisi kansalaisten kapeampaan kielitaitoon. Tutkimusten mukaan kielten opiskelu, myös ruotsin kielen opiskelu, innostaa nuoria opiskelemaan uusia kieliä. Kun ylioppilaskirjoituksista poistettiin ruotsin kielen kirjoittamisen pakollisuus vähensi se samalla myös muiden kielten, kuten saksan ja ranskan, kirjoittajien määrää. Ei ole tarkoituksenmukaista vähentää kansalaisten kielitaitoa. Kielitaito on etu kansainvälistyvässä maailmassa.
Anette Karlsson
Kirjoitus julkaistu Demokraatissa 11.11.2014

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...