Amerikkalainen yhteiskuntamalli, myös meille?

Uusi lastensairaala on tarkoitus rakentaa Helsingin Meilahteen vuoteen 2017 mennessä. Sairaala korvaa Lastenklinikan ja Lastenlinnan vanhentuneet ja sopimattomat tilat. HUS:n selvitys (2011) osoittaa, että uuden sairaalan tarve on akuutti. Uudessa sairaalassa on tarkoitus hoitaa vaikeasti sairaita lapsia ympäri Suomen.

Uuden lastensairaalan hintalappu on 160 miljoonaa euroa. Valtio ja instituutiot maksavat osan, mutta 50 miljoonaa joudutaan mahdollisesti kattamaan velkarahalla. Tämän lisäksi tavoitteena on kattaa 30 miljoonan euron osuus lahjoituksina yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä.

Lastensairaala 2017 -hankkeen verkkosivuilta ilmenee, että ilman yksityistä rahoitusta sairaalan rakentaminen siirtyisi pitkälle tulevaisuuteen. Sivuilla lukee, että mikäli suunnittelu ja kaavoitus alkaisi nyt, voi uusi lastensairaala olla valmis viiden vuoden kuluttua.

On huolestuttavaa, että näin tärkeä hanke viivästyisi ilman hyväntekeväisyyttä. Erikoissairaanhoidon kaltaisten kansalaisille välttämättömien palveluiden kustantaminen lahjoituksin on sosiaalipoliittisesti taantumuksellista ja syövyttää hyvinvointivaltiomme legitimiteettiä.

Tämän muotoisena Lastensairaala 2017 -hanke vähentää päättäjiin kohdistuvaa poliittista painetta sairaalan rakentamiseksi ja siirtää julkisen sektorin vastuuta hyväntekeväisyyden harteille. Lastensairaalan rahoituksesta keskusteltaessa on nostettu esille ajatus, jossa lahjoittajille myönnettäisiin verohelpotuksia. Ajatus on askel amerikkalaiseen yhteiskuntamalliin ja se on hyvinvointivaltion tuhon tie.

Lapsiin panostaminen tulee nähdä erityisen kannattavana sosiaalisena investointina eikä pelkkänä kustannuksena. Siksi julkisen rahoituksen tulee olla itsestään selvää lastensairaalan kaltaiseen poikkeuksellisen merkittävään hankkeeseen.

Universaalit, verovaroin kustannetut julkiset palvelut ovat sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion perusta. Yksityisen ja kolmannen sektorin tuotannon rooli on täydentää julkista palvelutuotantoa, ei korvata sitä!

Mitä seuraavaksi siirretään hyväntekeväisyyden varaan? On selvää, että lahjoittajia löytyy kun lahjoituksen kohteena on lapset. Tilanne olisi kuitenkin toinen jos kyseessä olisi esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspotilaat. Amerikkalaisessa yhteiskuntamallissa rikkaat antavat lahjoituksia kohteille, joiden avulla he voivat parantaa omaa imagoaan. Mutta miten käy hankkeiden, jotka eivät olekaan niin mediaseksikkäitä?

Haluammeko romuttaa oman, maailmassa ainutlaatuisen hyvinvointiyhteiskuntamme siirtyäksemme eriarvoisuutta kasvattavaan yhteiskuntamalliin, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät?

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 30.12.2013 Turun Sanomissa.