Ydinaseet ovat maailman tuhoisimpia aseita. Niiden vaikutukset eivät pääty räjähdyshetkeen, vaan ulottuvat ympäristöön, ihmisiin ja tuleviin sukupolviin. Siksi kansainvälinen yhteisö on vuosikymmenten ajan pyrkinyt rajoittamaan niiden leviämistä ja vähentämään niiden määrää.
Nyt Orpo-Purran hallitus esittää ydinenergialain muuttamista siten, että Suomessa voimassa ollut ydinaseiden täyskielto poistettaisiin. Käytännössä muutos mahdollistaisi ydinaseiden tuomisen Suomeen tilanteissa, jotka liittyvät Suomen puolustukseen, Naton yhteiseen puolustukseen tai puolustusyhteistyöhön. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suomalaisessa satamassa olisi sota-alus, jonka aseistukseen kuuluu ydinkärki, tai että Suomen alueen kautta kulkisi ydinaseita osana sotilaallista toimintaa. Kyse on yhdestä merkittävimmistä turvallisuuspoliittisista ratkaisuista sitten Nato-jäsenyyden.
Keskustelussa on hyvä pitää mielessä, mistä ei ole kyse. Suomi kuuluu jo nyt Naton ydinpelotteen piiriin, eikä nykyinen lainsäädäntö ole estänyt osallistumista liittokunnan puolustukseen tai turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön. Siksi on perusteltua kysyä, miksi vuosikymmeniä voimassa ollutta linjaa halutaan muuttaa juuri nyt. Hallitus perustelee muutosta turvallisuusympäristön muutoksella, mutta itse olisin toivonut perusteellisempaa arviota myös siitä, mitä vaikutuksia muutoksella voi olla Suomen asemaan ja turvallisuuteen pitkällä aikavälillä.
Samalla olisi tärkeää keskustella siitä, millaisen viestin Suomi haluaa lähettää maailmalle. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on linjattu, ettei niiden alueelle sijoiteta ydinaseita rauhan aikana. Myös Suomessa pääministeri Petteri Orpo on todennut, ettei ydinaseita olla tuomassa Suomeen rauhan aikana. Jos tästä vallitsee laaja yhteisymmärrys, olisi luontevaa sitoutua siihen vahvasti.
Turvallisuuspolitiikan tärkein tehtävä on turvata rauha. Siksi meidän on arvioitava huolellisesti jokainen päätös, joka liittyy maailman vaarallisimpiin aseisiin. Vahva puolustus ja toimivat liittolaissuhteet ovat Suomelle tärkeitä. Maailma ei kuitenkaan tarvitse lisää ydinaseita eikä uusia alueita niiden käyttöä varten. Se tarvitsee enemmän yhteistyötä, enemmän luottamusta ja enemmän työtä rauhan eteen.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 11.6.2026 Uusimaassa.
Nyt Orpo-Purran hallitus esittää ydinenergialain muuttamista siten, että Suomessa voimassa ollut ydinaseiden täyskielto poistettaisiin. Käytännössä muutos mahdollistaisi ydinaseiden tuomisen Suomeen tilanteissa, jotka liittyvät Suomen puolustukseen, Naton yhteiseen puolustukseen tai puolustusyhteistyöhön. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suomalaisessa satamassa olisi sota-alus, jonka aseistukseen kuuluu ydinkärki, tai että Suomen alueen kautta kulkisi ydinaseita osana sotilaallista toimintaa. Kyse on yhdestä merkittävimmistä turvallisuuspoliittisista ratkaisuista sitten Nato-jäsenyyden.
Keskustelussa on hyvä pitää mielessä, mistä ei ole kyse. Suomi kuuluu jo nyt Naton ydinpelotteen piiriin, eikä nykyinen lainsäädäntö ole estänyt osallistumista liittokunnan puolustukseen tai turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön. Siksi on perusteltua kysyä, miksi vuosikymmeniä voimassa ollutta linjaa halutaan muuttaa juuri nyt. Hallitus perustelee muutosta turvallisuusympäristön muutoksella, mutta itse olisin toivonut perusteellisempaa arviota myös siitä, mitä vaikutuksia muutoksella voi olla Suomen asemaan ja turvallisuuteen pitkällä aikavälillä.
Samalla olisi tärkeää keskustella siitä, millaisen viestin Suomi haluaa lähettää maailmalle. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on linjattu, ettei niiden alueelle sijoiteta ydinaseita rauhan aikana. Myös Suomessa pääministeri Petteri Orpo on todennut, ettei ydinaseita olla tuomassa Suomeen rauhan aikana. Jos tästä vallitsee laaja yhteisymmärrys, olisi luontevaa sitoutua siihen vahvasti.
Turvallisuuspolitiikan tärkein tehtävä on turvata rauha. Siksi meidän on arvioitava huolellisesti jokainen päätös, joka liittyy maailman vaarallisimpiin aseisiin. Vahva puolustus ja toimivat liittolaissuhteet ovat Suomelle tärkeitä. Maailma ei kuitenkaan tarvitse lisää ydinaseita eikä uusia alueita niiden käyttöä varten. Se tarvitsee enemmän yhteistyötä, enemmän luottamusta ja enemmän työtä rauhan eteen.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 11.6.2026 Uusimaassa.